Toven erityinen ja paras, oma ihminen, Terhi kävi tapaamassa muksuja! Hän saapui kassit täynnä herkkuja ja tuliaisia, kiitos! Olikin ihanaa ehtiä hoitaa hetki monenlaista muuta juttua, kun Terhi viihtyi yötä päivää pentulootalla! Ja saatiinpa vielä ihana blogitekstikin reissustaan. ❤️
"Pääsin tällä viikolla näkemään ihan paikan päällä Toven pennut ensimmäistä kertaa. Toki olin nähnyt ainankin tuhat kuvaa ja useita videoita aiemminkin mutta tämä oli yksi asioista, joita olin itse odottanut jo pitkään.
Matkaan lähdin keskiviikkona aamupäivästä suunnaten ensin junalla Kokkolaan ja sieltä Jaanan kyydillä perille. Oli ihanaa kun sai loppumatkan ajaksi seuraa, ei tuntunut läheskään niin pitkältä ajalta kuin mitä se kellosta katsoen oli.
Perillä Tove oli meitä vastassa pihalla ja jos sanon että meni pähkinöiksi niin taitaa osua kuvaus kohdilleen! Häntä vispasi kuin viimeistä päivää eikä tassut meinanneet pysyä paikoillaan! Kerrottiin puolin ja toisin kuinka ikävä oli ollut ja toki Tove kävi myös iloitsemassa Jaanan näkemisestä ja kertomassa myös Anninalle ja Teemulle että katsokaa, keitä tuli!
Myös Duke, jonka tervehdin erikseen, oli innoissaan vieraista ja sai hienosta tervehdyksestä vastineeksi isot rapsutukset.
Sisällä odottikin pienet päätähtöset ja pääsin näkemään heidät ihan oikeasti. Sanoinkin että vasta tässä hetkessä tuntui että pennut on ihan oikeasti olemassa, on se niin eri asia nähdä ne itse eikä vain kuvien kautta.
Paikan päällä pentuja katsoessa pystyi myös paremmin tarkkailemaan pentujen eroja: kuka rientää ensimmäisenä tissille, kuka tutkii jo maailmaa nenällään, kenellä alkaa silmät vähitellen raottua ja kenen mielestä parasta on köllötellä selällään, masu täynnä maitoa.
Toven toiminta pentujen kanssa on jo aiemmin kerrotun, kuvien ja videoiden perustella ollut parempaa, kuin mitä olin kuvitellut ja nyt kun näki vielä paikan päällä, miten hienosti hän hommat hoitaa niin en voinut kuin ihmetellä. Itse ei tarvinnut kuin ihailla kun toinen hoitaa homman kotiin, juuri niin kuin pitääkin. Hienoja hetkiä oli myös, kun pennut punnittiin tai muuten niitä käsiteltiin, Tove katsoi rauhassa että mitä pennulle tehdään mutta ei huolestunut tai tullut viereen seuraamaan asiaa vaan pystyi jatkamaan olemistaan, oli se sitten imetystä tai mun vieressä pötköttelyä. Ajellut karvat teki Tovesta toki hieman hassun näköisen, mutta iho on jo vallan hyvässä kunnossa ja karvassakin hitusen pituutta, eiköhän syksyksi viimeistään ole housukarvat takaisin lämmittämässä.
Paluumatkalla pääsin jälleen Kokkolaan asti kyydillä ja siitä junalla kotiin. Kello oli jo yli puolenyön ja Iiriskin hoidossa vielä aamuun asti joten sain vain mennä suoraan nukkumaan, hassua kun ei tarvinnut enään käyttää ketään ulkona tai ruokkia, oli hetken aikaa tunne että jotain unohtui. Iiris oli tänään iloinen kun hain kotiin ja nuuski mun vaatteet sekä laukun niin tarkasti, ettei tainnut jäädä yhtään tarkistamatonta millimetriä jäljelle!
Kiitos vielä Anninalle, Teemulle ja Jaanalle, kun pääsin katsomaan pentuja, en malta odottaa seuraavaa kertaa!"
Terhin kuvia:
