Hallihupailut!

Viikko sitten perjantaina käytiin vielä hallilla hupailemassa. Nyt masun kanssa ei enää vois haaveillakaan moisesta. Oli ihana nähdä Toven ilme, kun mentiin hallin ovesta sisään! Se oli kerran käynyt siellä astutusreissulla ja oli vakuuttunut, että tää on treenipaikka!! Jo rauhoittunut mammakoira ilahtui suuresti. Aloitettiin nenätöillä, Tove etsi ja ilmaisi henkilön hallista, Duke taas teki tunnistushajutreenin ystäväni ylläriksi lähettämillä esineillä.

Sitten siirryttiin ihan erilaisiin juttuihin ja kokeiltiin hoopersia! Tove on Terhin kanssa testannut lajia pari kertaa, Dukelle oli ihan uutta juttua. Ja mulle. Tovea on hauska ohjata, se agilitykoirana hakeutuu vaan mun sohiessa helposti esteille ja suorittaa ne varmasti. Hetkittäin luulin itse osaavani jotain, mutta kyllä se oli ihan Terhin Tovelle rakentamaa makeaa tekemistä! Dukesta uudet tehtävät oli hauskoja, se on aina valmis ottamaan selvää, mitä tällä kertaa koitan sille ohjata.

Tässäpä kuvia hauskasta treenistämme. Kentällä istuskeli myös pahaa-aavistamaton laiskiaislelu, jonka kohtalo oli olla ihana superpalkka. Se on se samainen söötti lelu, jonka nämä vanhemmat saivat lahjaksi treenikavereiltamme.

Ja hei, jos treeniä ei oo tehty myös yhdessä, sitä ei oo tapahtunu, vai miten se meni...!