Terhi kirjoitteli matkastaan Toven kanssa Kempeleeseen:
Toven kanssa aloitettiin matkan valmistelu jo sunnuntaina, kun pakkasimme ensimmäiset tavarat valmiiksi. Tove valitsi itse yhden pupuleluista ja pistimme vielä astustusreissulta saadun laiskiaisen matkaan. Muutama erilainen takki, kun luvassa on kuitenkin kevään vaihtelevat säät ja valjaiden lisäksi pari erilaista pantaa ja hihnaa. Loput raksut, joita on tarkoitus antaa myös pennuille ja joita Tove oli totutellut täällä syömään, pussitettiin myös mukaan, niistä taisi tulla melkein puolet kassin painosta. Onneksi menomatkalla ei ollut junassa vaihtoja niin laukkua ei tarvinnut kanniskella useasti. Lopuksi vielä mukaan erilaisia herkkuja sekä matkalle että mammaloman alkuun nautittavaksi.
Maanantai vietettiin rennolla otteella ja sekä Tovelle että Iirikselle oli tarjolla herkkuruokia. Veimme Iiriksen vanhemmilleni hoitoon iltapäivästä ja suuntasimme Toven kanssa kaksistaan lenkille ennenkuin vietin illan rally-tokoa kouluttaen. Illalla kotona Tove sai vielä herkkuruokaansa iltapalaksi, laitoimme kaikki tavarat valmiiksi aamua varten ja suuntasimme nukkumaan, missä Tove sujahti tavalliseen tapaansa kainaloon peiton alle.
Aamulla herätys olikin molemmille aivan liian aikaisin, aurinkokaan ei vielä näyttäytynyt varttia vaille viisi aamulla. Laitoin itseni kuntoon ja viimeiset eväät reppuun jääkaapista. Tove kävi kurkkimassa mitä teen, mutta palasi takaisin sänkyyn, mistä sain pyytää muutamaan otteeseen tulemaan, kun itse olin ovella valmiina lähtöön. Aamuasiat Tove hoiti nurkalle ennenkuin pakkasin kaiken autoon ja suuntasimme kohti rautatieasemaa.
Ihmisiä nähdessään Tove selkeästi piristyi, joskaan kukaan ei huomioinut Tovea, vaikka häntä ja keno pään asento koitti vihjata että täällä saisi rapsuttaa iloista koiraa ilmaiseksi.
Junaan noustuamme (muutaman reippaan askeleen saimme ottaa kun juna olikin pidempi, kuin mitä mun aamu-uniset aivot olivat luulleet…) löysimme paikkamme ja asetuimme aloillemme, Tovelle olin pakannut mukaan oman pedin, millä loikoilla matkalla. Kun konduktööri, joka hänkään ei huomioinut Tovea, oli Hämeenlinnan jälkeen käynyt lipun tarkistamassa, söimme molemmat aamiaista. Tovelle olin varannut helposti ilman kuppia syötävän palan jauhelihaa ja itselleni perinteisemmän voileipä ja hedelmä-vaihtoehdon.
Otimme koko matkan rennosti, Tove pääosin makoillen ja välillä nukkuen omalla petillään. Välillä kaivettiin kassista herkkuja ajankuluksi ja varsinkin asemilla Tove halusi tulla katsomaan ikkunasta maisemia. Harmillisesti tässä junassa ei ollut koirille ikkunapaikkaa, mutta onneksi ikkunasta näki ulos kurkottamalla tai sylissä istumalla.
Koska koko matkan aikana ei osastossamme ollut yhtään matkustajaa meidän lisäksemme, annoin Toven välillä käydä nuuskimassa pitkän hihnan kanssa ympäristöä. Viereisen ohjaamon äänet kiinnostivat, mutta kun sieltä ei ketään ulos tullut niin sekin kiinnostus lakkasi jossain vaiheessa.
Seinäjoella kävimme pikaisesti pihalla, mutta Tovella ei ollut hätä joten pisua ei tullut. Eksoottisempi reissu sen sijaan oli junan vessa, kun sinne pieneen koppiin, jonka ovi aukeaa vielä sisälle päin, piti molempien mahtua.
Perillä Kempeleessä Tove hyvin malttoi tulla perässäni jyrkät portaat alas ja kun hieman vihjasin ”kukas tuolla on”, alkoi vauhti kiihtyä kun huomasi Anninan laiturilla 😄
Toven kanssa reissaaminen on ollut helppoa, kun tyttö ei paljoa ressaa ympärillä tapahtuvista asioista ja tällä matkalla vielä oli junassa erityisen rauhallista, joten pääsimme molemmat ottamaan matkan rennosti.
