Torstaita oli odotettu ja aamulla sitten hyppäsin Oulusta junaan kohti Riihimäkeä. VR:n päivä ei ollu helppo, konduktööri nimesi lopulta sen jo menomatkalla poikkeuksien poikkeuksien poikkeusmatkaksi! Yksi vaunu oli alusta asti väärä ja aiheutti sekaannusta istumapaikoissa. Kaksi junaa oli epäkunnossa ja keräsimme tämän junan kyytiin niidenkin matkustajat. Pysähdysasemat muuttuivat ja aikataulut tietysti sen myötä. Mutta plus-puolena juna pysähtyi Riihimäellä, enkä joutunutkaan ajelemaan vaihtamaan junaa Tikkurilan kautta. Samassa sitten tuli tarve aikaistaa paluumatkaa ja se onnistui. Ja saatiin Tovelle ison koiran paikat junaan, ne on mukavampia. Siispä jo menomatka oli yhtä kaaosta, matkustajat oli ihan hukassa ja henkilökunta yritti löytää vastauksia kysymyksiin ja ohjata kaikki poikkeaviin junanvaihtoihin. Asiakaspalvelusta hankalassa tilanteessa täytyy kiittää junahenkilökuntaa! Myös paluulipun muutos kävi puhelimitse uskomattoman kätevästi, vaikka aikatauluista ei oikein kukaan tiennyt tarkasti!
Asemalla oli vastassa Terhi ja superiloinen Tove! Pussattiin niin kamalasti! Meillä oli puolisen tuntia aikaa paluujunaan, joten poristiin asemalla sen aikaa. Tove heilutti häntää kaikille ja kaikelle, sekä pussasi kaikki luvalliset ihmiset. Niin viehättävää! Sen sosiaalisuus on jotain tosi suloista! Sitten oli aika napata laukku kyytiin ja hypättiin junaan. Tove asettui pian pötkölleen. Sitä ei häiritse muut matkustajat tai koirat. Kiinnostaa kyllä, mutta hyvin ystävällisessä mielessä. Söötti. Ison koiran paikalla oli oma ikkuna ja Tove katteli välillä maisemia ja välillä nukkui.
Tampereella meillä oli nopea junanvaihto. Olen itse tarkka koiran saamista kokemuksista ja haluan olla koiran ja kohteen välissä, kun jotain yllättävää tapahtuu. Nyt en kerinny. Kun ovet aukesi, oli suoraan edessämme, kosketusetäisyydellä, pieni koira, joka räjähti huutamaan Tovelle. Sen kaverina oli toinen samanlainen kassissa, samalla reaktiolla. Tove katsoi niitä kiinnostuneen ystävällisesti. Vau! Samassa takaa tuli keskikokoinen koira, joka liittyi huutoon kaikille koirille. Me oltiin välissä jumissa, kapeassa paikassa ja muutama minuutti aikaa toisen junan lähtöön, matka vielä alikulun kautta. Ja toki vielä neljäs koira tupsahti edestäpäin ja lähti mukaan hurjaan haukkuhuutokonserttiin. Tove oli hiljaa ja katseli kiinnostuneena tilannetta. Kehuin sitä minkä kerkesin ja koitettiin väistellä ohi kassista ja hihnasta hyökkivät pienet koirat. Lopulta löydettiin kolo mennä ohi ja lähdettiin kiitämään ihmisruuhkassa junan peräpäästä kohti laiturin toista päätä, josta miltei juosten alikulkuun, ylös toiselle täydelle laiturille ja taas ihan toiseen päähän asti. Lapset kiljui matkalla "äiti katso miten kiltti koira", olin niin samaa mieltä!! Tove viipotti edelläni härdellissä, ohitse vaikka minkälaisesta häiriöstä. Lopuksi vielä juna tuli juuri viereemme, suhahti oikein kunnolla, mutta Toveahan se ei kiinnosta. Olin itse jo ihan pihalla kaaoksessa ja kiireessä. Viime hetkellä vaunuun ja omalle paikalle. Olipahan hurja junanvaihto!
Eniten harmittaa niiden muiden koirien puolesta, niiden elämä on hyvin stressaavaa tuollaisissa tilanteissa. Tovea kiittelin ja pusin junassa, se oli enemmän kuin luottopakki, koska eihän meillä ole välillämme sellaista luottamussuhdetta kuin sillä on Terhin kans. Silti se hoiti osansa moitteettomasti! Olen edelleen vaikuttunut näkemästäni. Huikee tyyppi! ❤️
Niin me asetuttiin pidemmälle loppumatkalle kohti Kempelettä. Koiravaunu oli varsin tyhjä ja emme siis onneksi tärppituoksuilla häirinneet montaa muuta koiraa. Sitten alkoi taas VR:n murheet, junasta aukesi joka asemalla kaikki ovet, molemminpuolin junaa, myös viereisille raiteille. (Oulussa menikin sitten koko junan runko vaihtoon, mutta me jäätiin just ennen sitä kodin kohdalla kyydistä.) Pissatauoilla piti siksi olla tarkkana mille puolelle mennään. Koska aikataulut ei vian vuoksi pitäneet ja oli jo pimeää, täytyi varmistella, että ehditään pissiltä takaisin junaan. Konduktööri oli kiireinen rikkinäisen junan kanssa, eikä kulkenut lippuja tarkastamassa, jotta olisin kysynyt missä on paras hetki ulkoilla. Pyysin lopulta yhtä matkustajaa huikkaamaan poisjäädessään konduktöörille, että pissatan koiran. Lähdön jälkeen konduktööri tuli luoksemme kysymään, saiko koira tarpeet tehtyä ja kertoi millä asemilla voidaan pysähtyä hetki pidempään, kun aikataulut nyt poikkeavat. Lupasi myös aina puhaltaa pilliin ennen lähtöä ja lupasin osaltani pitää huolen, että palaamme siitä merkistä heti junaan. Miten upeaa asiakaspalvelua! Vieläpä stressaavan työpäivän keskellä! Lähetin kiitollisen palautteen tottakai myös VR:lle.
Loppumatka meni rauhallisesti. Kempeleessä Teemu oli vastassa ja Tove ratkesi onnesta! Olipahan päivä! 12 tuntia matkalla ja kasa kaikenlaisia sattumuksia. Sitten iltaylläriksi koirat tosiaan totesi, että astuminen sopisi jo nyt, joten mikäpä siinä! ❤️
Muutama kuva reissultamme.
 |
| Lunki matkaaja |
 |
 |
| Terhin ja Toven leppoisa ote asemalla. |
 |
| Pusut Teemulle! |