Juuri ennen omikronin leviämistä sattui meille työreissu Rovaniemen ja Levin suuntaan. Otettiin Duke mukaan ja tuumittiin, mitä se meinaa hotellielämästä ja kaikesta vilskeestä. Vaikka olemme pyrkineet sosiaalistamaan Dukea pennusta asti, on korona-aika tietysti rajannut mahdollisuuksia. On siis monenlaisia asioita ja paikkoja, jotka on vielä aikuisena tämän ajan koirille uusia. Siispä porukka autoon ja kohti pohjoista!
Matkalla oli töitä jo Rovaniemellä, joten Duke matkusti urheasti 10 tuntia, täysin mukisematta. Muutama pissatauko tietysti pidettiin. Illalla myöhään kurvattiin parkkihalliin, kohti huonetta ja tutustumaan tulevien päivien kotiin. Duke ilahtui hotellin lahjakassista, testasi sohvan, pomppasi isolle sängylle ja oli asettunut taloksi. Se oli helppo homma. Avattiin parvekkeen ovi, joka oli Levin torille ja käytiin kuulostelemassa, tarviiko monenlaista meteliä vahtia. Meidän oletus oli, että Duke saattais sanoa möh isoimmille kiljahduksille, mutta se valitsi toisin. Hieno juttu! Edes yölliset käytävällä kulkemiset, baareista purkautuvat huutelijat, aamulla imurin kolinat tai mikään muukaan ei ylittänyt uutiskynnystä. Olipa leppoisaa elämää!
Lenkkeiltiin kelkkahaalarituristien ja pulkkaohjusten seassa, sekä Teemun lautaillessa kävin Duken kans tutustumassa hissin ala-aseman vilskeeseen. Sille on opetettu aktiivinen luopuminen asioista, eli se itse nähdessään jotain kääntää katseen pois ja palkitaan siitä. Sillä oli valjaat ja mulla vetovyö, joten sen valinnat oli "vapaita", ilman panta-hihna-keinoa ihmisen rajoittaa tekemisiään. Duke katseli monenlaista vilskettä ja aina itse luopui kiinnostavimmista asioista. Oltiin hyvin ilahtuneita näkemästämme! Tasapainoksi lenkkeilimme ylös tunturinrinteitä täydessä hiljaisuudessa. Melkoinen vetokoira, se kiskoi mua koko matkan vetovärmeillä, niin ylös kuin alaspäin. Tuntui itsellekin ylämäki kevyemmältä!
Reissu oli hyvin leppoisa myös koiran kanssa, Duke muisti opetellut hihnakäytöstaidot ja oli luonnostaan lunki hotellilla. Ajeltiin hisseillä ja rampattiin portaita ja erilaisia alustoja. Helppo kokonaisuus yllätti meidät uusissa ympyröissä!
Sinulle, joka mietit pentua, tästä pentueesta tai muualta, heitän ajatuksen. Mieti jo nyt, millaisia perustaitoja haluat tai tarvitset koirasi kanssa. Me tiedettiin tarvitsevamme hyvä hihnakäytös luopumisineen ja nätti yhteistyö myös haastavissa paikoissa. Siksi niitä on treenattu pienestä asti ja ihan koirakoulussa opeteltu itse opettamaan sitä omaa koiraa. Suosittelen siis pohtimaan, mitä haluat opettaa ja miten ja kannattaa jo etukäteen selvittää, miten niiden sinun haluamien taitojen pohjia voi aloittaa jo pennun kanssa. Vaikka luonne vaikuttaa paljon koiran käytökseen, vielä enemmän siihen vaikuttaa koulutus ja sen puute. Koulutetun koiran kans eläminen leppoisampaa arkea.
Lopuksi muutamia reissukuvia, Lapissa oli jo ihan oikea talvi! Kaunista!
