 |
| Iiris, Tove ja Duke 9.10.2021 Lopussa lisää kuvia! |
Olipa sattuma ja hauska yllätys. Lauantaina treenasimme Duken ja kavereidemme kans pelastushakua Pohjois-Suomen Turvapuistossa. Meille se oli ihan eka kerta. Kotimatkalla tuli kuva Terhiltä, jossa kertoi Toven ja Iiriksen olleen treenaamassa Ruduksen Turvapuistossa! Emme vaan olleet hoksanneet puhua asiasta ääneen aiemmin. Googlen mukaan Suomen ainoat turvapuistot toimi molempien treenipaikkana samana päivänä! No mitä siellä sit tehtiin?
Pelastuskoiran on tärkeää osata työskennellä monenlaisissa olosuhteissa. Erilaisiin häiriöihin tottuminen auttaa koiraa keskittymään työhönsä haastavissakin oloissa. Myös ilmavirrat käyttäytyy hyvin eri tavoilla erilaisissa paikoissa, rakennusten, maanmuotojen, pintojen läpäisevyyden ja minkä tahansa mukaan. Tällaiset erikoisemmat paikat ovat siis aivan kultaa pelastuskoiratreeneille!
Tässä tarinaa molempien päivästä, valokuvia lopussa. Kiitos Terhi, että kirjoitit meille Toven treeneistä!
Hyppää Terhin ja Toven matkaan:
"Osallistuimme Toven kanssa SCY:n palveluskoiratoimikunnan raunioviikonloppuun ja pääsimme treenaamaan lauantaina Ruduksen turvapuistoon Espooseen ja sunnuntaina Korson raunioradalle.
Toven kanssa olemme treenanneet raunioilla ja erilaisissa ympäristöissä jo pienestä pitäen pelastuskoiratoiminnan kautta, joten ympäristön vaihdos oli lähinnä itselleni haaste, kun vastassa ei olekaan tutut harjoitusalueet vaan aivan uudet paikat. Tove ei ollut moksiskaan uusista paikoista kun tehtäväkin eli ihmisen etsintä oli tuttua. Tavoitteena olikin treenata uusien ihmisten (eli vieraiden maalimiesten) kanssa ja vahvistaa Tovelle rauhallista käytöstä maalimiehen luona.
Lauantaina teimme kaksi harjoitusta turvapuistossa eri alueilla. Alueena turvapuisto on avointa, mutta sieltä löytyy kaikenlaisia koloja, pintoja ja esteitä, jolloin jouduin itse miettimään hajun kulkeutumista tarkasti. Olin ennen Toven vuoroa nähnyt useamman koirakon treenin joten sen perusteella tein etsintäsuunnitelman halkaisten alueen kahtia. Alueella on useita mannekiininukkeja, joilla on erilaisia turvavarusteita päällään ja Tove tottakai ensimmäisenä riensi niitä katsomaan, mutta todettuaan etteivät tuoksu ihmiseltä jatkoi matkaansa. Nopeasti Tove johdatti meidät kohti metallista iso rengasta, minkä ympärillä pyöri kunnes keksi laittaa nenän renkaan päälle ja kurkkasi sisälle. Ja riemuhan siitä syntyi kun löytyi maalimies!
Tästä liikkeelle lähdettäessä hajut levisivät ensimmäisen alueen reunalle ja Tove haisteli tarkkaan sekä kallionreunaa että aitaa mutta siirtyi nopeasti eteenpäin kohti vahvempaa hajualuetta ja reunan kierrettyämme siirtyi lähes suoraan keskemmälle ensimmäistä aluetta. Pieni pyörähdys kuorma-auton ympärillä ja nenän nosto auttoivat löytämään maalimiehen ajoneuvon hytistä.
Toiselle puoliskolle siirryttäessä hajut olivat maalimiehestä ehtineet jo levitä hieman enemmän ja maalimiesten ympärillä olevat koneet ja rakenteet keräsivät hajuja eri tavalla kuin ensimmäisellä puoliskolla. Tove kävi myös tarkistamassa aiemmille koirille olleet piilot. Hetken aikaa Tove oli todennäköisesti kahden eri maalimiehen hajuilla, pyöri näiden keskellä kunnes lähti suuntaamaan kohti toista. Pyörähdettyään ensin pari vanhaa piiloa tarkistamassa Tove suuntasi kohti romuautoa sen näköisenä, että nyt on varmaa tietoa ja niin sieltä autonromun takaa löytyikin maalimies piilosta.
Viimeiselle maalimiehelle lähtiessä Tove hyvin muisti mistäpäin oli äsken hajun saanut ja lähti sinne suuntaamaan. Kierrettyään koneen ympäri Tove kävi tarkistamassa jopa koneen alla ennenkuin lähti nostamaan nenäänsä ylös ja jopa hyppäsi telaketjujen päälle maalimiehen luokse. Tilaa oli vain harmillisen vähän, joten Tove pomppasi takaisin maahan palkattavaksi.
Ensimmäisellä kierroksella päästiin hyvin eteenpäin rauhoittumisessa maalimiehen luona, ensimmäisen löydön ollen vauhdikkain ja viimeisellä Tove jo itse tarjosi istumista.
Toinen kierros Ruduksella oli iltapäivästä. Ensimmäisen etsimiseen meni tovi, kun hajut levisivät tuulen mukana alueen kulmaan ja läheisiin rakenteisiin. Tove kävi jopa nousemassa läheisen kallionreunan päälle, kun haju levisi sinne tuulen mukana. Lopulta kiersimme yhdessä rakenteen, jonka päällä maalimies oli ja Tove löysi vahvan hajunlähteen rakenteen alta. Tämän jälkeen ei mennyt kauankaan kun löysi portaat ja näin myös reitin maalimiehen luokse.
Toiselle maalimiehelle mentäessä Tove hyvin sai hajusta kiinni melko nopeasti, tarkistettuaan ensin muutaman aiemmille koirille olleen piilon. Koiran reaktioiden perusteella oletin itse maalimiehen olevan eri paikassa, mutta Tove hyvin selvitti itse hajun lähteen ja nousi pienet ritiläportaat konttiin. Mennessäni itse perässä keksin myös miksi haju levisi erikoisesti, kun näin kontin pohjassa olevan suuren reiän.
Toisella kierroksella Tove oli hieman väsynyt, mikä vaikutti hieman varsinkin työskentelyyn ensimmäisen piilon kanssa, mutta silti jaksoi työstää asian loppuun asti.
Sunnuntaina vuorossa oli Korson rauniorata. Ensimmäisellä kierroksella toivoin piiloja, joihin Toven pitäisi hieman miettiä miten pääsee. Tuuli teki ensimmäisellä maalimiehellä pienet tepposet työntäen hajua piilopaikan yläpuolelle mutta ei lainkaan aukolle, josta koira pääsisi piiloon. Annoin Toven työskennellä itsenäisesti piilon parissa melko pitkään, ennenkuin lähetin kulkemaan sisäänmenoaukoltai. Tove pysähtyi aukolla, nuuski ja sujahti maalimiehen luokse. Toisen maalimiehen luona hajut pyörivät hieman eri tavalla piilon ympärillä ja sisäänmenoaukon ympärillä oli hajuja, mutta itse sisäänmenon kohdalla ne selkeästi vähenivät. Tove kävi juomassa pariin otteeseen aukon suulle laitettujen renkaiden sisältä, mutta ei havainnut maalimiestä. Selkeästi jäi myös pohtimaan itsekin mistä se haju tulee ja kun sai nenän tarpeeksi pitkälle sisälle sai vahvemman hajun. Reittiä piti silti miettiä hetki mutta totesi kuitenkin että tarvitsee mennä renkaan läpi, vaikka siinä tassut kastuukin. Viimeinen maalimies oli hajultaan helpommassa paikassa kuin kaksi edellistä, mutta reittiä piti miettiä, sillä romua ja rojua oli matkalla suuntaan jos toiseen, suoraa reittiä ei ollutkaan. Monesta eri kohtaa piti Toven käydä kokeilemassa ennenkuin oikea reitti löytyi.
Iltapäivän kierroksella oli vuorossa kaksi maalimiestä ja tällä kertaa käytettiin tuulta avuksi etsimisessä. Aluetta lähestyttiin tuulen alapuolelta ja Tove löysi molemmat maalimiehet verrattain nopeasti, vain pientä paikannusta ennen vahvimman hajun löytymistä.
Itse olen viikonlopun treeneihin varsin tyytyväinen, Tove ei ollut moksiskaan vieraista paikoista tai ihmisistä vaan työskenteli kuten aina ennenkin. Saimme myös monta onnistumista niin maalimiesten etsimisessä, nenän nostamisessa ylhäällä oleville piiloille että rauhoittumisessa palkkaushetkellä. Sopivasti tuli myös uutta pohdittavaa treeneihin mm. pointtaamisesta eli maalimiehen sijainnin tarkentamisesta silloin kun koira ei pääse maalimiehen luokse sekä itselle ajatuksia etsintäsuunnitelmaan sekä omaan liikkumiseen alueilla, minä kun tuppaan jäädä seuraamaan (ihailemaan) koiran työskentelyä vaikka pitäisi itse olla enemmän liikkeellä. Mutta niinhän se pitää ollakin, että treenipäiväkirjaan tulee sekä onnistumisia että lisää treenattavaa, sopivassa suhteessa. Erityinen bonus viikonlopussa oli päästä näkemään erilaisia ja eri-ikäisiä collieita toimimassa samoissa ympäristöissä. Joukossa kun oli aivan ekaa kertaa hakua ja/tai raunioilla etsimistä kokeilevia että pidempään harjoitelleita koirakoita."
Sitten Duken treenit: sille piilotettiin eka kierroksella useampi ihminen alueelle ja se etsi ne ilmaisten kiintorullalla, joka vastikään opeteltiin. Oli ilo seurata sen mukavaa irtoamista omaan työhön ja silti halua olla ohjattavissa. Haaveilin voivani laittaa sen kiertämään kontteja ym yksin, haistavan sen alueen ja palaavan luokseni toiselta puolelta. Se toteutui ja onnistui! En tiennyt piiloja, joten oli hieno yllätys, kun se palasikin kontin takaa rulla suussa! Toisella kierroksella piiloteltiin vaikeampiin piiloihin maaleja, konttien alle, auton sisään ja rakennustelineille makaamaan, tällöin valitsen tässä opetusvaiheessa irtorullat, jotta tiedän koiran varmasti löytäneen henkilön, ei vain hajua. Hienoja ilmaisuja ja paljon hyvää mieltä! Lopuksi kiipeiltiin kaikki isoimmat telineet, melkoisia metalliportaita ja kapea, pitkä taso reilun 2,5m korkeudessa ilman kaiteitakaan. Nämä näkee parhaiten ihan silmillä, ja Duken treenistä onkin kaikille kiinnostuneille koostevideo. Eikä tarvi olla edes pentuhaaveita, että voi katella puuhia! Laita vaikka sähköpostia tai viesti, jos haluat videolinkin. Mukana on muitakin ihmisiä ryömimässä ja osallistumassa, joten emme jaa sitä tässä julkisesti. Tää oli meille harvinainen paikka ja kiva treenipäivä! Samassa vielä lämmin kiitos Pohjois-Suomen Turvapuistolle!
Kuvia molempien treeneistä, Toven upeat kuvat © Mari Kuusaro.
Duken kuvat otti Teemu ja treenikaverimme Sanna piiloutumisten ohessa,
kuviin vaan tulee automaattina mun nimi.
Suuret kiitokset kaikille, niin kuvista kuin videoista!
Tove:
Duke:
 |
| Hienosti opittu uusi asia, kiintorullailmaisu! Duke kiertää takaani ja pysähtyy sivulle odottamaan liinan kiinnitystä ja lupaa näytölle. |
 |
| Duken bravuuri - pusutemppu! |
